Kronstadtin kaupunginosa, linnoitus ja satama sijaitsevat Retusaarella eli Kotlinilla, Suomenlahdella noin 30 km Nevan suistolta ja Pietarin keskustasta. Saari oli viikinkien kauppareitin varrella ja kuului keskiajalla “Vatjan viidennekseen”, yhteen Suur-Novgorodin hallintoalueista. Vuodesta 1323 saari toimi Venäjän ja Ruotsin välisen rajan maamerkkinä. Kronstadtiin on kuulunut yhteensä 23 linnaketta. Linnoituksella oli kolme puolustuslinjaa. Suurin osa 17 merilinnakkeesta rakennettiin keinotekoisiksi saariksi käyttäen täytöissä puuta, maata ja graniittia, sittemmin myös betonia ja metallia.
1700-luvun alussa Venäläiset valloittavat ruotsalaisen Retusaaren Suuren Pohjan sodan taisteluissa. Paikalle perustetaan linnake turvaamaan tulevan pääkaupungin edustaa. 1704 Varsinaisen linnoituksen rakentaminen alkaa Seuraavana vuonna pattereita on jo viisi. Myös Kotlinin varuskuntakaupunkia ruvetaan rakentamaan 1709. Alkuvaiheiden (1714-70) kaupunkiarkkitehtuurista vastaa pitkälti Domenico Trezzini. 1721 käynnistetään Sitadellin (myöhemmin Fort Pietari I) rakennustyöt.
1723 lasketaan juhlallisesti perusta keskuslinnoitukselle, joka nimetään Kronstadtiksi – Kruunukaupungiksi. Satamaa suojaa 10 bastionia ja kaksi puolibastionia.
1700-luvun jälkipuoliskolla täydennetään bastionirintamia, lisätään esteitä vesiväylille ja pystytetään uusia linnakkeita, mm. Fort Risbank. Kronstadtiin siirretään kadettikoulu vuonna 1771. Pian Kronstadtista muodostuu Venäjän upseeri- ja insinöörikoulutuksen tyyssija 1807 Venäjän ja Britannian suhteiden kiristyessä pystytetään jälleen uusia vesiesteitä. 1824 Kronstadt kokee historiansa ehkä pahimman tulvan, kun vesi nousee 3,5m. Maavallit kärsivät pahoin ja ne puretaan.
1800-luvun alussa linnakkeita uudistetaan tiili- ja kivirakentein. Esimerkiksi Risbankia (nyt Paavali I) ja Sitadellia modernisoidaan, rakennetaan uusi Fort Aleksander. Tyypillisesti ajan linnoitteet koostuvat tykkitorneista ja niitä yhdistävistä kurttiinimuureista asuinkasematteineen. Kaupungin infrastruktuuria kehitetään.
1800-luvun keskivaiheilla Kronstadtin varuskunta osallistuu Krimin sotaan, väliaikaisia varustuksia valmistetaan. 1850-luvulla pohjoista vesiväylää linnoitetaan, 1860-luvulla puolestaan keskitytään eteläiseen vesiväylään.
1800-1900-lukujen vaihteessa linnoitteita muokataan voimakkaasti, ensi kertaa myös betonia käyttäen. Suurten Totlebenin ja Obruchevin linnakkeiden rakennustyöt muodostavat erityisen kalliin urakan. Fort Konstantinia uudistetaan ja rakennetaan yhteensä 11 matalaa patteria. Vuonna 1899 Aleksanderissa aloittaa toimintansa ruttolääkkeisiin erikoistunut laboratorio, ja näin paikka saa nykyisen kutsumanimensä -Chumnyi – Ruttolinnake.
1917 Kronstadt on merkittävä voima Venäjän vallankumouksen käynnistyessä, mutta jo 1921 ryhmä sotilaita ja merimiehiä nousee bolsevikkihallintoa vastaan. Kronstadtin kapina kukistetaan verisesti. Toisen maailmansodan aikana Kronstadtia pommitetaan ankarasti.
Osa varustuksista on kadonnut myöhemmän rakentamisen tieltä, ja 1980-luvun patohanke tuhosi useita linnoitteita. Säilyneistä tärkeimpinä voidaan pitää Fort Konstantinia, Fort Rifiä ja erityisen hyvin säilynyttä Chumnyi Fortia. Myös 1900-luvun alussa rakennettu Fort Totleben on kokonaisuudessaan ehjä. Tällä hetkellä suurin osa Kronstadtin linnoituslaitteista vaatii restaurointia ja pintojen entistämistä, bastionien ja pattereiden sisätilat kaipaavat kunnostusta. Kronstadtin palatseja ja majakoita on myöskin aikojen saatossa tuhoutunut, mutta 1800-luvun jälkipuoliskon Kronstadt hahmottuu vielä hyvin vierailijalle. Koillisalueet ovat kuitenkin yleisöltä yhä suljettuja.
Linnoitukset on suojeltu rakennushistoriallisina muistomerkkeinä 1990-luvulla.
Kronstadtiin pääsee sekä maantietä että vesireittejä pitkin. Maantietä voi tulla Pietarista Gorskajan kautta padon yli kulkevaa tietä tai Helsingistä Viipurin ja Sestroretskin kautta.